32 - AS-SAJDA (Palvomisen suura) |
| |
|
Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle, |
| |
| |
| 1 | Aliif, Laam, Miim. (Minä olen Jumala, parhain tietäjä.) |
| |
| 2 | Tämän Kirjan on ylhäältä lähettänyt maailmojen Herra, siitä ei ole epäilystä. |
| |
| 3 | Sanovatko he, että olet sen keksinyt? Ei, se on Herraltasi tullut totuus, jotta voisit varoittaa ihmisiä, joiden luokse ennen sinua ei ole saapunut varoittajaa, ja jotta he saisivat johdatuksen. |
| |
| 4 | Juuri Jumala on luonut taivaat ja maan ja kaiken niiden välillä olevan kuudessa päivässä ja on yhä säilyttänyt lujan mahtinsa. Teillä ei ole muuta suojelijaa eikä auttajaa kuin Hän. Ettekö tätä ota varteen? |
| |
| 5 | Hän lähettää käskynsä ylhäältä avaruudesta maan päälle; sitten se kohoaa Hänen luokseen yhdessä päivässä, joka teidän laskujenne mukaan on tuhannen vuoden pituinen. |
| |
| 6 | Sellainen on Hän, joka tuntee sekä salatut että ilmeiset asiat, Hän on kaikkivaltias, kaikkein armollisin. |
| |
| 7 | Kaiken Hän on tehnyt parhaimmalla tavalla ja aloittanut luomalla ihmisen kosteasta savesta. |
| |
| 8 | Sitten Hän loi hänen siemenensä mitättömän näköisestä nesteestä. |
| |
| 9 | Senjälkeen Hän täydensi hänet ja puhalsi häneen henkensä, ja Hän on antanut teille kuulon ja näön sekä sielun. Mutta niukasti te osoitatte kiitollisuutta. |
| |
| 10 | He kyselevät: »Kuinka, senkö jälkeen kuin me maadumme tomuksi, meidät herätetään taas uuteen eloon?» Niin, he kieltävät Herransa tulemisen. |
| |
| 11 | Sano: »Kuoleman enkeli, joka teitä kaitsee, on maksava teille täyden palkkanne; sitten teidän on palattava Jumalan luokse.» |
| |
| 12 | Jospa voisit nähdä, miten syntiset seisovat Herransa edessä päät vaipuneina ja sanovat: »Oi Herra, me olemme nähneet sekä kuulleet, lähetä meidät siis takaisin, jotta voisimme tehdä hyvää, sillä totisesti, olemme päässeet varmuuteen.» |
| |
| 13 | Jos Me olisimme tahtonut, olisimme totisesti voinut antaa jokaiselle sielulle johdatuksensa, mutta sanani on käyvä toteen: »Totisesti, olen täyttävä helvetin dzinneillä ja ihmisillä sekaisin.» |
| |
| 14 | »Maistakaa siis seurauksia, koska unohdatte tämän päivän saapumisen. Olemme maksanut teille palkan unohduksestanne, ja maistakaa nyt tuomio siitä, mitä olette tehneet.» |
| |
| 15 | Vain ne uskovat merkkeihimme, jotka lankeavat maahan kunnioittaen, kun heitä niistä muistutetaan, ja julistavat Herransa kunniaa Häntä ylistäen, sekä ne, jotka eivät paisu ylpeydestä. |
| |
| 16 | He nousevat vuoteistaan rukoillen Herraansa peläten ja toivoen, ja he antavat almuja siitä, mitä Me olemme heille suonut. |
| |
| 17 | Mutta yksikään sielu ei tiedä, mitä heille on tallessa sellaista, mikä on kirkastava heidän silmänsä, palkkana siitä, mitä ovat tehneet. |
| |
| 18 | Onko uskovainen sellaisen kaltainen, joka on tottelematon? He eivät voi olla samanvertaisia. |
| |
| 19 | Niitä varten, jotka uskovat ja suorittavat hyviä tekoja, on ikuiset puutarhat palkkana siitä, mitä ovat tehneet. |
| |
| 20 | Mutta jotka ovat olleet tottelemattomia, niiden asuinsijana on oleva tuli. Aina kun he haluavat päästä sieltä pois, heidät palautetaan takaisin ja heille sanotaan: »Maistakaa nyt tulen tuskaa, jota väititte valheeksi.» |
| |
| 21 | Totisesti, Me annamme heidän ennen tulevaa, ankaraa tuomiota maistaa lievempää rangaistusta, jotta he kääntyisivät hyvään. |
| |
| 22 | Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistä kääntää niille selkänsä? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiä. |
| |
| 23 | Totisesti, Me annoimme Kirjan Moosekselle - älä epäile sitä! - ja annoimme sen johdatukseksi Israelin lapsille. |
| |
| 24 | Me määräsimme heidän joukostaan myös johtajia, jotka johdattivat kansaa Meidän käskymme mukaan niin kauan kuin he siitä kiinni pitivät ja olivat varmoja merkeistämme. |
| |
| 25 | Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on ylösnousemuksen päivänä tuomiollaan ratkaiseva heidän välillään olleet kiistat. |
| |
| 26 | Eivätkö he näe johdatusta siinä, että ennen heitä olemme tuhonnut monia sukupolvia, joiden asuinsijoilla he nyt kuljeskelevat? Totisesti, tässä on merkkejä. Eivätkö he mitään kuule? |
| |
| 27 | Eivätkö he havaitse, miten Me langetamme sateen kuivuneeseen maahan ja sen avulla kasvatamme viljaa, jota he itse sekä heidän karjansa syövät? Eivätkö he mitään näe? |
| |
| 28 | Ja he sanovat: »Milloin tämä ratkaisu tapahtuu, jos kerran puhutte totta?» |
| |
| 29 | Vastaa: »Tuomion päivänä, jolloin usko ei vähääkään hyödytä niitä, jotka nyt ovat uskottomia, eikä heille anneta armon aikaa.» |
| |
| 30 | Käänny siis pois heistä ja odota! Totisesti, he saavat odottaa sinun lainasi. |
| |