Translations Suras
SUOMEN KIELI

37 - AS-SAAFFAAT (Rivistöjen suura)

Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

 
1Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,
 
2sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät
 
3ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
 
4totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
 
5taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.
 
6Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,
 
7ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.
 
8He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,
 
9vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
 
10ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.
 
11Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
 
12Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
 
13ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,
 
14nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan
 
15sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.
 
16Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,
 
17vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»
 
18Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte
 
19ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
 
20Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »
 
21Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.
 
22Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat
 
23Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,
 
24mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:
 
25»Miksi ette nyt auta toisianne?»
 
26Kyllä he sinä päivänä alistuvat
 
27ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan
 
28ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
 
29Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
 
30eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.
 
31Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
 
32sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»
 
33Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.
 
34Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.
 
35Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
 
36Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»
 
37Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
 
38Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
 
39eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
 
40Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
 
41Heille annetaan luvattu osansa,
 
42he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,
 
43autuuden tarhoissa
 
44he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
 
45ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,
 
46kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
 
47Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.
 
48Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet
 
49kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.
 
50He tekevät toisilleen kysymyksiä.
 
51Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,
 
52joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
 
53Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'»
 
54Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
 
55Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.
 
56Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,
 
57sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
 
58Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla
 
59kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?
 
60Totisesti tämä on ylin autuus.
 
61Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
 
62Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
 
63Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,
 
64puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
 
65ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.
 
66Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,
 
67ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä
 
68ja sitten palata taas helvettiin.
 
69Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan
 
70ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.
 
71Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,
 
72ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.
 
73Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla
 
74paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.
 
75Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
 
76Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä
 
77tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.
 
78Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,
 
79rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
 
80Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.
 
81Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.
 
82Muut me hukutimme veteen.
 
83Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.
 
84Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin
 
85ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?
 
86Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?
 
87Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
 
88Sitten hän katsoi tähtiin
 
89ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»
 
90Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.
 
91Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?
 
92Miksi ette puhu?»
 
93Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.
 
94Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä
 
95ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?
 
96Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»
 
97Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»
 
98Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.
 
99Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.
 
100Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»
 
101Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.
 
102Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»
 
103Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,
 
104kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!
 
105Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»
 
106Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.
 
107Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
 
108Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:
 
109»Rauha olkoon Aabrahamille!»
 
110Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.
 
111Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.
 
112Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
 
113Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
 
114Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin
 
115ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta
 
116ja autoimme heitä pääsemään voitolle
 
117sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
 
118Myös johdatimme heidät oikealle tielle
 
119ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
 
120»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
 
121Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.
 
122Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
 
123Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
 
124Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
 
125Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,
 
126Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
 
127Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,
 
128ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.
 
129Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
 
130»Rauha olkoon Eliaalle!»
 
131Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.
 
132Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.
 
133Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
 
134Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki
 
135paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,
 
136tuhosimme Me toiset.
 
137Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
 
138tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?
 
139Joona myös oli totisesti sananjulistaja.
 
140Kun hän pakeni lastattuun laivaan,
 
141sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.
 
142Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.
 
143Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,
 
144hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.
 
145Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.
 
146Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen
 
147sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
 
148ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.
 
149Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,
 
150tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?
 
151Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,
 
152että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
 
153Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?
 
154Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?
 
155Ettekö ota totuutta huomioon?
 
156Vai onko teillä selvä todistus?
 
157Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
 
158Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.
 
159Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,
 
160eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.
 
161Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,
 
162ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,
 
163paitsi helvettiin menossa olevia.
 
164Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
 
165olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,
 
166ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
 
167Totisesti heillä oli tapana sanoa:
 
168»Jospa olisitte meitä varoittaneet,
 
169meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»
 
170Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
 
171Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,
 
172heitä totisesti tulemme auttamaan,
 
173ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.
 
174Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.
 
175Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
 
176Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme
 
177Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
 
178Käänny siis pois heistä ajaksi.
 
179Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
 
180Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.
 
181Ja rauha olkoon sananjulistajille.
 
182Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.
 
 
ReadTheQuran.org